Moikka! Ehkä näkyvin asia minussa ja suuri intohimon kohteeni on hiukset ja hiustyylit. Mitä hiuksiin tulee, tässä päässä on ollut kaikki. Pitkä, puolipitkä, polkka, poikatukka, sivukalju... Been there done that.
Käytännössä koko värikarttakin on tullut koluttua läpi, blondista punaiseen, pinkin kautta vihreään. Kaikkiin väreihin olen ollut enemmän tai vähemmän tyytyväinen, en vain osaa päättää. Tällä hetkellä kasvattelen omaa väriäni takaisin, että saa puhtaan hiuspohjan ja paletin, jolle voi taas taideteoksia alkaa väsäämään. Olen myös intohimoinen Wellan koulutusmalli, KC professionalillakin olen mallipäänä ollut.
Seuraan trendejä ja kokeilen mielelläni uutta, mutta koska hiukset on naisen kruunu, tulee ne myös kuvastaa kantajansa persoonaa.
Hiuslaatuni on ihanan hankala. Hiusta on vaikka muille jakaa, tiheydessä kilpailen samassa sarjassa toteemieläimeni saukon kanssa. Kampaajalla on mukava työskennellä, kun väriä päähän menee kolmen ihmisen verran ja kuivaukseen kuluu vähintään puoli tuntia. Kuitenkin pehkoni on tottelavainen, ja sen muotoilu on suhteellisen helppoa, ja kiharat pysyy ilman kiinnitystäkin.
No, lähdetäänpäs aikamatkalle.
Tätä mallia ja pituutta noudatin pitkälle teini-iästä vuoteen 2013 Tarkemmin ottaen lokakuuhun. Kuva on ajalta berliinin muurin murtuminen, mutta eipäs nyt juututa pikkuseikkoihin. Pituuden pysyessä vakiona hiusväri vaihtui lähinnä kuparin eri sävyistä strawberry blondeen ylioppilasjuhlieni aikaan.
Pituuden lyhentämisestä haaveilin kauan. mutta pyöreiden kasvonmuotojeni vuoksi en koskaan uskonut että lyhyt malli sopisi minulle. Pysyin hartaasti (nyt vihaamassani) pitkässä mallissa. Kampauksena oli lähinnä ponihantä ja nuttura.
Sitten meni hermot. Lokakuussa 2013 kävelin kampaajalle ja sanoin, että vedetään polkaksi. Ja niinpä kauniit, vaaleat kutrini päätyivät lattialle ja kuukautta myöhemmin väri vaihtui viininpunaiseen. Taisin pysyä uskollisena siinä värissä noin puoli vuotta, kunnes vaihdoin taas kupariin pian tämän kuvan oton jälkeen. Pidin kyllä tästä hiusmallista, haastavuutena lähinnä jatkuvien tasausleikkausten tarve ja taipuvuus luonnonkiharaan. Olen haaveillut jo tovin uudesta punaisesta. Ehkä syssymmällä... Punaisen ylläpito vaan on piru vie niin haastavaa, mutta onneksi on COLOR MASK. Iiii-h-h-h-hana tuote, väri pysyy kirkkaana ja hiuksetkin hyvässä kunnossa. Oma hiuspohjani on niin tumma, että vaalennus halutun värin saamiseksi on välttämätöntä. Toinen hyvä tuote on Wella professionalin sävyttävä hoitoaine punaiselle hiukselle. Se ei ole niin pigmenttipitoinen ja toimii hyvin silottavana hoitsikkana, eikä värjää päänahkaa.
Sitten tuli Wella, ja hiusmallihommat syksyllä 2014. Mansikkablondi ja vaaleanpunainen löi itsensä läpi ja siinä sitten pysyttiin kevääseen 2015 kun olin pari viikkoa violetissa KC:n Color Mask paintissa. Pidin tästä väristä mielettömän paljon ja minulla on vieläkin tallessa resepti, jos joskus päädyn pinkkiin uudestaan. Ongelmana oli oma ihonsävyni, joka talvella meni possunpunaiseen, eli samaan sävyyn ko. värin kanssa. Lämpimämmällä ihonsävyllä olisin varmaan edelleenkin vaaleanpunaisella hiuksella. Tosin käväisin tässä värissä nopeasti elokuussa 2015, mutta kouluttaja päätti että mennään graniittiin. Mutta siitä enemmän tuonnempana.
Sitten tuli tämä katastrofi. Instamaticin Ocean storm ja Color mask paintin turquioise. Tarkoituksena oli siis ottaa violetti veke värinpoistolla ja vetää blondiksi ja ja sepä menikin tällaiseksi. Kampaajan penkissä olin aivan rakastunut tähän väriin, mutta kuten kaikki rakkaustarinani, tämäKIN päättyi lyhyen kuherruskuukauden jälkeen. Olihan tuo hieno konseptina ja ideana, mutta en koskaan aio palata tuohon... farssiin Etenkin kun metallipitoinen vesijohtovesi antoi aina kivan säväyksen tuohon, ja hopeashampoota kului enemmän kun no... vaikka normaalia shampoota.
MUUTTA, ennen kuin väri vaihtui, lähti hiukset kunnolla poispoikkee. Kuvaa ei ole, mutta kun hermot meni polkkaan ja ystävieni hellällä suostuttelulla kävelin kampaajalle ja vedin sivut lyhyeksi, eli undercuttiin. Ihanan räväkkä, mahtava kesätyyli.
 |
| Päätejumppaa, 20 min välein. |
Sitten blondasin hiusten kruunuosion ja vetelin sillä tyylillä syksyyn. Oikeastaan siihen asti, kun eräältä sukulaiseltani tuli kommentti Dingosta ja Neumannista...
Äkkiä kasvattamaan sivuja normaaliin poikatukkaan ja koko pää samalle värille!
Sitten peliin puuttui taas Wella ja syksyn 2015 trendvision....
Kauden juttu oli maanläheisyys, luonnolliset värit ja luonto. Minusta päätettiin tehdä kivi. Tarkemmin sanottuna graniitti. Eli toisinsanoin granny hair with a little twist. Väri oli ihana, ja arvatkaapas harmittaako allekirjoittanutta kun en ottanut reseptiä ylös. Harmittaa. Se jäi siihen yhteen kertaan, enkä koskaan saanut vastaavaa väriä päähäni vaikka kaivoin kaikki Wellan instragramin syvimmistä sopukoista lähtien... Grannyssä kuitenkin pysyin pitkään, oikeastaan tälläkin hetkellä on maaliskuussa värjätty "granny" joka siis ei enää harmaata muistuta kun Noir-filtterin kanssa. Kuten kuvassa näkkyy nii sivut on pitkät.
KUNNES TAAS MENI HERMOT
Ja tällaisella tilhitöyhdöllä vedetään nykyään. Siis on vedetty jo viime torstaista asti ja ei voi muuta sanoa kuin että on tuo vaan mukava hiustyyli. Helppo, mutta kuitenkin naisellinen.
Ja ne jotka on sitä mieltä että lyhyt hiusmalli ei olesopiva meille ladyille ja tenaladyille; Google -> Mia Farrow.
Short hair don't care
Pitkät hiukset ovat tottakai kauniita, mutta ei lyhyet hiukset vähennä kenenkään naiseutta tai vie kenenkään munasarjoja. Alussa olin itsekin todella epävarma lyhyestä hiustyylistäni ja uhkasin syksyllä jopa kasvattaa sen pois. Tottuminen siihen, ettei kultakutreja enää olekkaan oli todella vaikeaa. Nykyään en voisi kuvitellakkaan itseäni pitkissä hiuksissa. Lyhyet hiukset ovat haastavammat, kun se perinteinen "sunnuntaiponkkari" on jäänyt pois mutta pienellä harjoittelulla saa nopeastikin hyvän kampauksen ja pystyy ihan eri tavalla kikkailemaan meikin ja asusteiden kanssa. Tietysti hiusaineideni määrä on kolminkertaistunut. Olen huomannut, että laitankin hiuksiani paljon enemmän, enkä valitse helppoa tietä onneen.
Jos olet harkinnut "pixietä" suosittelen lämpimästi! Mutta ennen kampaajalle menoa punnitse tarkkaan millaisen tyylin haluat. Kampaajasi varmasti osaa neuvoa millainen leikkaus ja malli juuri sinun hiuksillesi sopii. Minulle undercut on helppo, sillä se vie massaa pois eivätkä hiukseni näytä niin raskaille. Ohuelle hiuslaadulle perinteinen poikatukka voi olla oikein kaunis, kun hius ei ole pitkänä niin raskas.
Ja aamuisin saat aina nauraa itsellesi #morningpixie
Welcome to pixienation!
